Moi! 🙂
Haluaisin myös kirjoittaa päivityksiä blogiini, mutta ensimmäiset kaksi
kuukautta oli sen verran vilkkaat, ettei mulla omaa aikaa riittänyt
siihen. Yritän tämän loppuviikon aikana saada kirjoitettua ainakin yhden
blogipäivityksen, mutta ihan sen varalta, että se jää vielä haaveeksi,
voin kertoa nyt viestillä jo vähäsen…
Nää viimeiset kaksi kuukautta on tuntunut samalla pisimmältä ja
lyhyimmältä ajalta ikinä. Oon tehnyt ja kokenut toinen toistaan upeampia
asioita, nähnyt ihan toisenlaista maata ja tavannut valtavasti ihmisiä.
Viime sunnuntaina olikin ensimmäinen päivä karanteenihotellista
ulospäästyä, että mulla ei ollut minkään näköistä menoa tiedossa.
Taiwanilaiset ihmiset ovat ehkä ystävällisimpiä ja avuliaimpia ihmisiä
tällä maapallolla. Ihan siitä hetkestä asti, kun astuin lentokoneesta
ulos, olen saanut ihanan vastaanoton ja paljon uusia tuttavia.
Koulussakin on viimeinkin sellainen olo, että alkaa kuulua porukkaan ja
löytää oikeita kavereita.
Koulu onkin ollut oikea kokemus, sillä minua ja neljää muuta vaihtaria
siellä kohdellaan ihan kuin jotain julkkiksia. >-< Kaikki haluavat
moikata ja kysyä instagram käyttäjää. Sen kaiken keskeltä on silti
löytynyt ihmisiä, joiden kanssa voi jutella vähän enemmänkin kun vain
sen ”hello” tai ”hi”.
Mulla on koulussa neljä tuntia viikossa kiinaa ja neljä tuntia
itsenäistä opiskelua muiden vaihtareiden kanssa. Muuten olenkin sitten
mun luokan kanssa joka päivä 7:50-16:05 tai 7:50-17:40… Koulupäivät on
pitkiä ja niihin on ollut isoin totutteleminen, mutta koska koko aika
ollaan saman luokan kanssa, niin ihmisiin on ollut paljon helpompi
tutustua. Olen koulussa myös osana tanssiklubia, joten kaiken kiireen
keskellä ehdin vähän tanssiakin!
Taiwanissa on tällä hetkellä syksy ja kuulemma yllättävän aikainen
sellainen. Lämpötila on siis noin 21-27 astetta! (ー ー;) Hotellista
ulospääsypäivänä lämpötila oli tosin 37 astetta, joten onhan siitä aika
paljon alas tultu. Kaikilla Taiwanilaisilla iski flunssa tästä
”kylmyydestä” johtuen. Itselle on ollut ihan virkistävä muutos, mutta
kerkesin jo kyllä edes hieman tottua kuumuuteen! Keväällä sitä riittää
sitten taas. En uskonut, että ikinä tuntisin näin, mutta on kyllä vähän
ikävä kylmää ilmaa, haha.
Mun host-perhe täällä on ollut ehkä isoin onni, ja olen niin iloinen,
että saan asua täällä osana perhettä. Ollaan tehty Taiwanin sisällä jo
pari reissua perheen kanssa ja he ovat auttaneet mua ihan tosi paljon
kiinan oppimisen kanssa. Sitä onkin ollut vähän pakko oppia, koska tää
mun perhe ei englantia puhu. Ymmärrän jo aika paljon ja jonkun verran
osaan itse sanoakin! Lisäksi mun perhe syö pelkästään kasvisruokaa,
joten olen saanut nauttia Taiwanin värikkäästä kasvisruoasta ihan toden
teolla.
Koin myös mun elämän ensimmäiset maanjäristykset ja taifuunit! Juuri
viime viikonloppuna tässä Taiwanin lähistöllä taisi olla kolmekin
taifuunia, jotka aiheuttivat aika intensiivisiä sateita, vaikkeivät
tänne asti osuneetkaan.
Olen niin onnellinen, että päädyin lähtemään Taiwaniin vaihtoon. Uskon,
että talven sateet saattaa tuoda tullessaan kaikenlaisia tuntemuksia,
mutta ainakin mulla on täällä iso joukko ihmisiä, jotka voi auttaa. 🙂
Terveisiä maapallon toiselta puolen,
Siiri 🙂